Se on päivä päivältä helpompaa tuo juokseminen. No, mitä nyt silloin, kun lepo on jäänyt liian lyhyeksi ja jalat painavat jo lähtiessä, mutta onneksi sitä sattuu harvoin.
Ja yhtään ei haittaa sekään, että aamut eivät enää ole pimeitä. Voi kauhistus, kuinka odotankaan sitä, kun jonakin aamuna riittävät lyhytlahkeiset housut ja t-paita, ja aamuaurinko iskee vastaan jo kuuden aikaan...
Tällä välin olen lueskellut muun muassa Fitness Führerin maratonkokemuksia ja alkanut haaveilla Ateenan maratonista. Sehän on todellakin se alkuperäinen reitti, jonka Feidippides legendan mukaan juoksi - ja kuoli. Ateenalaisethan löivät persialaiset Maratonin solassa, ja Feidippides juoksi koko 42 kilometriä kaupunkiin sanoakseen yhden sanan: voitimme. Ja sitten siis kuoli.
No, sittemmin matkasta on todistettavasti aika monta ihmistä selvinnyt hengissä, joten en ota tapahtunutta kovin pahana enteenä. Ja ilman legendaahan ei matkaa varmaan juostaisi lainkaan. Kukapa muuten olisi keksinyt juoksumatkaksi tasan 42 kilometriä ja ne vajaat 200 metriä siihen päälle.
Tosin moni on matkallaan varmaan ehtinyt kiroilla, että eivätkö ne ateenalaiset olisi voineet päästää persialaisia edes vähän lähemmäs kaupunkiaan ennen kuin löivät ne.
No, Ateenan maratoniin on tällä hetkellä aikaa kahdeksan kuukautta, eli kaikella logiikalla minun pitäisi silloin olla kelpo maratonkunnossa. Tosin se on varmaa, että ulkomaille en lähde ensimmäiselle maratonilleni itseäni häpäisemään, häpäisen itseni ensin ihan Suomessa.
Mutta edessähän on vielä pitkä kevät ja kesä. Niin ja syksykin. Tiedä mihin tässä vielä ehtii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti